Syy postittomuuteen, leikkaus

Ennen syy, miksen ole kirjoitellut tänne on ollut motivaation/materiaalin puute, mutta nyt minulla on tähän oikeastikkin hyvä syy. Olin nimittäin umpilisäkkeen ja kystan leikkauksessa.

Minulle tuli perjantai-lauantai yöllä vatsa kipeäksi, oletin sen kuitenkin olevan ohimenevää, joten lähdin lauantaina valmennukseen. Mahakipu ei kuitenkaan ottanut hellitäkseen, päinvastoin. Särkylääkkeet ei auttanut ja jouduin 17 vuotis synttärit viettämään sängyn pohjalla. Illalla oksensin muutaman kerran, joten toivoin jo, että olisi normaali oksennustauti. Kipu kuitenkin aina vain paheni ja pisti todella pahasti keskeltä mahaa, yö jäi unettomaksi. Aamulla kipu oli siirtynyt oikealla puolella, missä sijaitsee umppari... Sängystä ylös nouseminen oli vaikeaa, en saanut sukkia jalkaan ja käveleminen oli todella tuskallista. Lähdettiin äidin kanssa ensiapuun, missä otettiin verikokeet ja mahaa tunnusteltiin. Tulehdusarvot olivat 14 eli ei mitenkään huimasti koholla, mutta maha oli kipeä umpilisäkkeen kohdasta ja kivun kyllä näki omasta olemuksesta. Saimme lähetteen acutaan.

Acutassa jouduimme odottelemaan hetken, kunnes pääsin sängylle makaamaan. Vaihdoin siellä sairaalavaatteet, musta otettiin näytteitä ja odottelin lisäohjeita luultavammin yli 3h. Tulehdusarvot oli taas nousussa ja mut siirrettiin siihen 6-hengen huoneeseen. Siellä katselin telkkaria ja edelleenkin odottelin. Aloin saada myös kipulääkettä. Leikkaava lääkäri kävi mahaani kokeilemassa ja totesi, että mut leikataan maanantai aamulla, sillä tulehdusarvot olivat nousseet.
Jossakin vaiheessa iltaa, minulle tultiin sanomaan, että saattaisin jo päästä illalla leikkaukseen. Valvoin siis illalla ja odottelin kutsua leikkaussaliit, mutta en sittenkään sinne vielä sunnuntaina päässyt. Nukuin yöni acutassa ihan hyvin ja aamulla sanottiin, että leikkaus on 08:30.
Yön aikana oli kuitenkin sattunut jotain odottamatonta, mun umpilisäke oli puhjennut. (tämä selvisi siis kuitenkin vasta leikkauksen jälkeen)
Mut vietiin siis sängyllä leikkaussaliin, eikä mua itseasiassa hirveesti pelottanut. Eniten jännitin sitä kipua leikkauksen jälkeen. Minulta kyseltiin terveydestäni ennen leikkausta ja salissa kysyttiin vielä, että kai tiedän mihin leikkaukseen olen menossa. Nukahdin nopeasti lääkkeen vaikutuksesta ja herään sitten heräämöstä. Ymmärsin heti missä olin ja mitä minulle oli tehty. Olin tietenkin aivan sairaan väsynyt ja muistan kun hoitaja tuli kysymään vointia ja näytin vaan peukkua. En nähtävästi jaksanut puhua :D Olihan mulla myös happimaski. Hoitaja tuli myös selittämään kaikkea musta, että umpilisäke oli puhjennut, minulta oli löydetty myös kysta, joka oli poistettu ja että äitini oli jo soitellut vointiani. Jouduin hetken odottelemaan pääsyä toiseen huoneeseen. Kello oli jo reilustin yli 12, kun minut siirrettiin ja olin tottakai vieläkin aivan tokkurassa. Nukuin suurimmaksi osaksi, sillä kaikki tavarani olivat vielä muualla. Äitini tultua aloin hieman piristyä ja kahden hoitajan voimin pääsin käymään vessassa.

Minulla oli sisälläni letku, joka lähti mahani päällä olevasta pussista. Sinne valui "paska", mikä oli levinnyt umpilisäkkeen puhkeamisen takia. Mahani oli kuin olisin ollut raskaana, pinkeä ja turvonnut. Niin suuri turvotus oli huono enne ja lääkäri määräsi 1000ml rajan nesteille mitä juon. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan aloin oksentelemaan. Suoleni oli lukossa ja mahassani oli painetta, joka pääsi ulos sitten vain suun kautta. Oksensin reilusti ja joudun nenä-mahaletkuun, jota voin sanoa elämäni hirveimmäksi kokemukseksi. Nmletku on siis nenän kautta työnnettävä letku, joka menee mahalaukkuun ja sitä putkea pitkin kaikki nesteet mitä olisin oksentanut tulivat sitä kautta. Letku helpotti oloani, mutta oli todella epämukava. Nieleminen sattuin, puhuminen oli todella vaikeaa. Letku laitettiin siis tiistai-keskiviikko yönä ja keskiviikkona olin aivan loppu. En jaksanut tekstata tai katsoa telkkaria. Makasin vain sängyssä. Sain myöhemmin kuulla, että letkua laittanut hoitaja oli säälinyt mua. Olin kuulemma ollut aivan kuolleen näköinen...Seuraava yö meni paremmin, aloin jopa sietää ns. nokkaletkua ja jaksoin sitten mennä suihkuun jo torstaina. Tottakai se tuntui niellessä ja oli muutenkin jatkuvasti tiellä. Ruuanhimo alkoi myös kasvaa, sillä kaiken ravinnon ja nesteet sain tipan kautta.

Vietin vielä seuraavankin yön letkussa, mutta se ei toiminut minulla aivan toivotulla tavalla. Oksentelin edelleen paljon suun kautta, joten letkua jouduttiin säätämään, joka tuntui hirveältä. Letkua vedettiin edestakaisin ja hoitajat ehdottivat jopa sen uudelleen laittamista. Kieltäydyin kuitenkin sen uudelleen laittamisesta ja korjauksien jälkeen se jäi minulle yöksi. En kuitenkaan enää oksennellut ja lääkärin määräyksestä se otettiin pois epätoimivuuden takia. Letku poistettiin siis perjantaina. Oloni koheni heti, puhuminen parani ja mieleni kirkastui. Pelko oksentamisesta oli kuitekin suuri. Oksentamista ei kuitenkaan enää tapahtunut ja suoli alkoi toimia. Pystyin juomaan ja syömään nestemäisiä ruokia huoletta. Perjantai-sunnuntai ajanjakso meni siis hyvin ja tuolla ajalla tulehdusarvot laskivat, mutta kuume edelleen kummitteli. Sunnuntaina minulle ehdotettiin kuitenkin jo kotiinpääsyä, mutta kieltäydyin. Halusin varmistua, että oloni pysyisi hyvänä sosekeitonkin jälkeen. Pääsin siis maanantaina 29.4 kotiin. Sairaalassa olin siis ollut tasan viikon.

Antibiootteja ei jatkettu enää kotona(särkylääkkeitä syön kuitenkin vieläkin) ja kotona jatkoin vain makaamista. Söin sosekeittoa, kävelin yms. En saanut käyttää leikkauksen jälkeen ollenkaan vatsalihaksiani, enkä vieläkään saa nostella yli 3kg. Ratsastus kieltoa on vielä ainakin 2 viikkoa ja sairaslomaa virallisesti tämä ja seuraava viikko. Oloni kohenee päivä päivältä ja jaksan koko ajan enemmän. Tänään olin kuvaamassa, kun äiti juoksutti Mattia.
Pistän myös muutaman kuvan leikkausarvista ja Matista.

"Pois täältä!"

Tuli hirvittävän sekava selitys, mutta kai siitä tärkeimmät asiat selvisi. Blogi siis taukoilee siihen asti, kun itse pääsen taas touhuamaan. Hyvää kevättä kaikille! :)