Reippauden perikuva

En oo ollut nyt taaskaan mikään reippain postailia, mutta mulla on ollut jo pitkään aivan tajuton uupumus ja tuntuu ettei mikään asia oikein kiinnostaisi. Oon yrittänyt tsempata itteeni, jotten olisi ihan masentuneen oloinen, mutta tuottaa hirveesti voimia edes hymyillä... Iltaisin n.22 aikaan olen väsynyt, silloin teen iltapesut yms, mutta kun pääsen sänkyyn, olen pirteä. Yleensä sitten sorrun siihen, että katselen televisiota ja pelaan kännykällä siihen keskiyöhön asti. Aamulla herään 8-10 maissa, mutta jään silloinkin vain tuijottamaan telkkaria. Onneksi kohta alkaa koulu, joten on pakko alkaa vähän psyykata itteensä.
Mua ärsyttää olla tällainen, koska inhoan ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti apaattisia, mielipiteettömiä ja ns. "värittömiä". Mua piristää suunnattomasti nähdä ihmisiä, jotka ottavat ilon irti elämästä(enkä tarkota mitään ryyppäämistä!) ja uskaltavat heittäytyä vaikka tuntisivatkin itsensä tyhmiksi. Tiedän kyllä, ettei kaikki ihmiset ole sellaisia, olen itskin ollut joskus hirveän ujo, mutta jotenkin pääsin sen yli. Ehkä mua kuitenkin painaa stressi ja vitamiinin puute ja onneksi molemmat asiat on helppo saada hallintaan.

Matilla oon käynyt vähän ratsastelemassa kun olen ehtinyt ja tarkoituksena olisi käydä ainakin vielä tiistaina ja jos ehdin, niin keskiviikkona vielä ratsastelemassa. Koska haluan teille lukioille jotain katseltavaa, niin pistän taas kuvia, mitä olen tässä eri kameroilla otellut :) Lupaan tehdä Matista vielä postausta.

Kyllä sitä autoo alkaa pikkuhiljaa haluamaan, vaatteet kuivumassa ku ajoin kaatosateessa tallille :D

Kävin pitkästä aikaa mökilläkin

Panikointia

Mulla iski tänään yhtäkkiä kauhea paniikki. Oon luullu, että nyt mun stressi ois poissa, kun koulu on kohta ohi ja oon paranemaan päin. Asia ei kuitekaan todellakaan ollut niin. Aloin panikoida, etten ehdi parantua ennen leiriä, panikoin, etten löydä uusia ratsastushousuja ennen leiriä ja lisäksi stressaan Mattia, kun se joutuu nyt takaa-alalle...
Oon tänään koko päivän yrittänyt etsiä kivoja ratsastushousuja ja onhan niitä löytynyt, mutta ovat omalle budjetilleni kalliita. Oon muutenkin tosi nirso ratsastushousujen suhteen, sillä liian vaaleat housut eivät sovi mulle ja housujen täytyy olla kokopaikkaiset. Hööksissä oli yhdet hyvät ehdokkaat, mutta oli jäljellä aivan liian pieniä kokoja. Vakavasti harkitsin punaisia ratsastushousuja, mutta haluisin ensin mennä sovittamaan. Tiedän äitini mielipiteeni punaiseista housuista, mutta on se tähänki asti ostanut vaatteita mulle, mistä ei itse ole tykännyt.

1. Covalliero Bali ratsastushousut grip polvipaikalla, Hipposportista alennuksessa 89€. Noi ois täydelliset, jos niissä olisi mustat kokopaikat.
2. HorseLife Chanelle kokopaikkaiset ratsastushousut. Suitsisopista 79€. Nämä tilaisin, muttei ole kuin kokoa 38. Tykkään todella paljon takataskujen "tyylistä".
3. La Valencio farkkuratsastushousut kokopaikoilla. Hevostarvikeliikkeestä 90,70€. Tykkään näistä vähiten, mutta kuitenkin nämä haluaisin, ellei punaiset housut säväytä kokeillessa.

Mä yritän äitiä suostutella, että pääsisin ensi viikolla Matin selkään kävelemään. Ensi viikolla tulee kuukausi täyteen leikkauksesta, joten periaatteessa saisin mennä selässä käymään. Mulla ei ole ikinä ollut näin pitkää ratsastustaukoa ja todellakin tuntuu, että elämästä puuttuu jotain. Mutta mun täytyy silti ottaa rauhallisesti, että varmasti pääsen esteleirille ja se onneks jaksaa motivoida tähän ratsastuskiellon noudattamiseen. Mun kunto on laskenut aika paljon, joten palkko alkaa tekeen jotain pitkiä kävelylenkkejä ja muutenkin yrittää saada taas peruskunto kuntoon!

"Hei kato tuol on ruokaa!!"

"Syöminen voittaa poseerauksen"

Ehkä tämäkin postaus oli turhaa hölinää, mutta tulipas kuitenki vähä fiiliksii kerrottuu :)