Oon tänään koko päivän yrittänyt etsiä kivoja ratsastushousuja ja onhan niitä löytynyt, mutta ovat omalle budjetilleni kalliita. Oon muutenkin tosi nirso ratsastushousujen suhteen, sillä liian vaaleat housut eivät sovi mulle ja housujen täytyy olla kokopaikkaiset. Hööksissä oli yhdet hyvät ehdokkaat, mutta oli jäljellä aivan liian pieniä kokoja. Vakavasti harkitsin punaisia ratsastushousuja, mutta haluisin ensin mennä sovittamaan. Tiedän äitini mielipiteeni punaiseista housuista, mutta on se tähänki asti ostanut vaatteita mulle, mistä ei itse ole tykännyt.
Mä yritän äitiä suostutella, että pääsisin ensi viikolla Matin selkään kävelemään. Ensi viikolla tulee kuukausi täyteen leikkauksesta, joten periaatteessa saisin mennä selässä käymään. Mulla ei ole ikinä ollut näin pitkää ratsastustaukoa ja todellakin tuntuu, että elämästä puuttuu jotain. Mutta mun täytyy silti ottaa rauhallisesti, että varmasti pääsen esteleirille ja se onneks jaksaa motivoida tähän ratsastuskiellon noudattamiseen. Mun kunto on laskenut aika paljon, joten palkko alkaa tekeen jotain pitkiä kävelylenkkejä ja muutenkin yrittää saada taas peruskunto kuntoon!
"Hei kato tuol on ruokaa!!" |
"Syöminen voittaa poseerauksen" |
Ehkä tämäkin postaus oli turhaa hölinää, mutta tulipas kuitenki vähä fiiliksii kerrottuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti