Ei parempaan ajankohtaan voinut tulla... (istuntavirheeni)

Nimittäin istuntatunti! En ala selittelemään tuntia sen kummemmin, muuta kuin, että olin pelkkää hymyä tunnin jälkeen! Pienestä pullahevosesta kuoriutui hieno hevonen, jonka kanssa mentiin tosi makeita pätkiä. Mutta voi herranjumala sitä mun istuntaa ja tässä postauksessa päätin kertoa istuntani ongelmia kuvien kera.

Ensimmäisenä voisin mainita omat käteni, teen turhia pidätteitä ja en myötää tarpeeksi nopeasti. Tämä huomattiin leirilläkin, kun myötäsin aina sekunnin liian myöhään. Matin kanssa ongelma on kaksinkertainen, sillä se vetää herneen syvälle nenään jos en anna sille tilaa. Kuvista huomaa tuon mun sisäkäden, joka tekee jotain aivan omaansa... Tämä käden ongelma ilmenee kaikilla hevosilla ja siitä saan kuulla jokaikisessä valmennuksessa, ehkä tästä vielä päästään ohi.

Toinen ongelmani on jalat, mutta tämä ongelma ilmenee mystisesti vain Matilla ja silloin jos yritän "yliratsastaa". Matilla on jotenkin todella hankalaa saada jalkoja hyvin ympärille, joten kuvissakin ne sojottaa joka suuntaan. Matilla ratsastaessa joudun tekeen todella paljon töitä, jotta taisin jalan pysymään oikeassa kohdassa, yleensä se valuu eteen. Jalan asento on vielä siedettävää käynnissä, mutta raviin siirryettäessä en saa pidettyä sitä "kurissa". En osaa vielä saada nilkkaa siihen asentoon, että se olisi joustava ja saisin kantapääni alas kunnolla.

Matilla

Muilla hevosilla (Jalkanihan ei ole täydellisesti, mutta paremmin kuin Matilla ratsastaessa)

Pahin ongelma on kuitenkin selkäni, joko olen etukenossa tai sitten selkäni on hermottomalla mutkalla. Tänään valmennuksessa opettaja käski hetkeksi mennä mykkyrään ja sitten suoristaa selkä, olin ehkä viisi sekuntia suorassa ja palasin sinne siihen kauheaan alaselän mutkaan.

Viimeisenä mainittakoon oma kaatuminen, jonka johdosta toinen olkapää on ylempänä. Noh, kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa.

Jokainen ratsastuskerta pyrin parantamaan istuntaani ja muistamaan kaikki asiat mitä valmentaja on neuvonut. Istunta kuitenkin on suuri osa ratsastuksessa, koska sen avulla pystyn Mattiinkin vaikuttamaan todella paljon.
Toinen asia muuten mikä pisti valmennuksen jälkeen hymyilyttämään oli se, että tallin omistaja kehui, että kuinka se pystyy luottaan meihin kun mennään esim. tielle käveleen. Ollaan aina niin asiallisia ja fiksuja liikenteessä, että se on ylpeä meistä! (:

Pitkästä aikaa valmennuksessa

Moikka (:
Pääsin tänään vihdoinkin valmennukseen, mikä oli tarpeen. Matti on ollut tosi hankala ratsastaa ja on saanut tehdä paljon töitä, että sen on saanut rennoksi.
Tänään kuitenkin meno näytti jo hiukkasen paremmalta vaikka välillä käytin aika ylikierroksilla. Saatiin kuitenkin muutama tosi kiva pätkä ratsastettua!

Alkuravien jälkeen siirryttiin pääty-ympyrälle tekemään siirtymisiä. Tässä vaiheessa alkoi kerääntyä Matilla ylikierroksia, kun se odotti laukkakäskyä. Lisäksi Matti on herkkä pohkeille, joten oli ongelmia saada se sisäpohkeen ympärille. Onneksi tällaisiin asioisin on keksitty valmentaja! Hän käski käyttää sisäpuolen reittä, eikä ollenkaan pohjetta. Piru vie se asettu saman tien sisälle kun käytin ainaostaan reittäni. Tuli todellakin ahaa-elämys.
Saatiin Matin kanssa muutama ihan jees siirtyminen ja liikkeelle lähtö. Pojan ravi on vaan ihan tuskaa istua, varsinkin kun valmentaja pyysi pari kertaa lisättyä ravia. Lisätyssä ravissakin käytin ainoastaan istunaani ja oon tosi yllättynyt miten hyvin se toimi.

Laukka toisinaan oli taas sellaista omanlaista söhellystä ja puhuttiikin siitä äidin kanssa, että nyt alan sen kanssa kunnolla laukkailemaan! Matti otti heti pienenkin pidätteen raviin siirtymis käskynä, joten laukka oli hyvin katkonaista molempiin suuntiin. Uskon kyllä, että reenilla saadaan se laukkakin hyvälle mallille :)
Muutama pomppuloikka tuli taas, mutta huumorilla otin ne ja sitten vaan normaalisti jatkettiin työn tekoa.
Loppuravit oli letkeät ja mukavat ratsastaa, tosin Matti alkoi olla väsynyt niin kuin ratsastajakin.

Kun ei voisi enää pulleammalta näyttää :D

Sain muuten lainaan kuolaimettomat suitset, joten ne pääsee pian kokeiluun. Lisäksi otin tänään taas skootterin käyttöön, joten tallille pääsen taas aina kun haluan!
Kirjoittelen luultavammin seuraavan kerran jo huomenna, joten siihen asti heippa :)

Uusi ope

Heissan!
Mulla oli sunnuntaina valmennus, johon olin ihan jees tyytyväinen. Samalla tunnilla oli kanssani Jenni ja omasta mielestäni sovimme ryhmään hyvin, hevosemme taso on samanlainen. Menimme alku tunnissa neliötä ja koittelimme avata lapoja. Tehtävä ei mennyt yhtään mielestäni hyvin, harvoin sellaisia tehtäviä teen Matin kanssa, sillä en välttämättä osaisi ratsastaa oikein. Enkä sitten haluaisi väärin ratsastaa. Kyllä se tehtävä jotenkin onnistui, mutta siinä on paaaaljon harjoiteltavaa.

Siirryttiin siitä vähän tarkastelemaan hevosen ja ratsastajan rytmiä ravissa. Matin kanssa se oli vaikeata koska olen tottunut keventämään nopeasti ja nyt piti liioitella rauhallisen kevennyksen kanssa. Vaikka siinä kovasti yritin skarpata, sen teki vaikeaksi kun Matti oli alun takia kuumunut ja nojasi ohjiin kaikilla mahdollisilla tavalla. Välissä oli pätkiä, joissa Mattin oikeasti meni rauhallisesti ja sai tietenkin taputuksia.
Kävelutauolla Matti käveli nätisti, eikä vetänyt herneen nenään ku ei saa vaan juosta. Siinä on ens tavoite, että Matti lopettaisi sen ylimääräisen hyppimisen.

Tauon jälkeen siirryimme tarkastelemaan istunaa harjoitusravissa ja itse henkilökohtaisesti pidän sellaisista tehtävistä. Opin ainakin sen, ettei saa nojata taaksepäin jos haluaa mennä rauhallista ravia. Taaksepäin nojaaminen vain nopeuttaa hevosen vauhtia ja itse ratsastan aina takakenossa, joten tämä tieto tuli todella tarpeen! Koko tunnin ajattelin sitten, että selkä suoraan, ei saa nojata taakse. Täytyy myöntää, ettei Matti kaahotellut. Lisää miinuksia löytyi istunassa; jalat enemmän taakse, oikea kyynerpää rennoksi! (Tämä oli suurin ongelma) Lisäksi rennot kädet ja istua keskellä satulaa. Mulla on taipumus nojata sisäänpäin ja siitä sain kovaa komennusta. Tuntui välillä että osaisin oikeasti istua siellä selässä ja alan todellakin pitää kouluratsastusta huippulajina! Tämä oli siis ensimmäinen tunti uudella opettajalla, joten emme hirveästi keskittyneet pään asentoon yms.

Laukka olikin sitten jälleen vauhdikasta ja tajusin itse sen, kuinka paljon nojaankaa sisäänpäin. Matti itse kaartuu myös ja minä tottakai mukana. Oli haastavaa koittaa istua suorassa, mutta tosissani yritin. Sitä treenataan myös kovasti tulevaisuudessa. Pidin todella opettajasta, sillä hän huomioi sen, että kyseessä on ex-ravuri, jonka laukka ei ole hentokaista vaan vielä vauhdikasta. Laukan vauhtiin ei siis puututtu sen liioimmin.

Tunnin jälkeen Masa oli hikinen ja kyllä se ratsastajakin oli uupunut! Laitumelle pääsy taisi kuitenkin Matin mieltä virkistää ja itse menin kentän laidalle syömään lakua ja kuvaamaan seuraavia tuntilaisia :)

Kuvat © Äiti, viimeinen kuva oma ottama

Matilla oli siis tulpat korvissa, jos ihmettelette kuvissa näkyviä möllyköitä korvissa. Mulla on muuten ehkä taas tän kuun lopulla kisat tähtäimessä! Nähtäillään :--)