maanantai 5. elokuuta 2013
lauantai 3. elokuuta 2013
Reippauden perikuva
Mua ärsyttää olla tällainen, koska inhoan ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti apaattisia, mielipiteettömiä ja ns. "värittömiä". Mua piristää suunnattomasti nähdä ihmisiä, jotka ottavat ilon irti elämästä(enkä tarkota mitään ryyppäämistä!) ja uskaltavat heittäytyä vaikka tuntisivatkin itsensä tyhmiksi. Tiedän kyllä, ettei kaikki ihmiset ole sellaisia, olen itskin ollut joskus hirveän ujo, mutta jotenkin pääsin sen yli. Ehkä mua kuitenkin painaa stressi ja vitamiinin puute ja onneksi molemmat asiat on helppo saada hallintaan.
Matilla oon käynyt vähän ratsastelemassa kun olen ehtinyt ja tarkoituksena olisi käydä ainakin vielä tiistaina ja jos ehdin, niin keskiviikkona vielä ratsastelemassa. Koska haluan teille lukioille jotain katseltavaa, niin pistän
Kyllä sitä autoo alkaa pikkuhiljaa haluamaan, vaatteet kuivumassa ku ajoin kaatosateessa tallille :D |
Kävin pitkästä aikaa mökilläkin |
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Kaikesta tulee niin todellista
Ruuvi on hevonen, jolla on kaikki ne ominaisuudet mitä haluaisin hevoselta! |
"Voiko tulla mitään lisää, jos mistään ei luovu. Onko tämä mulle onnea niin paljon tuonut, etten valmis oo muuttumaan"?
Asun siis asuntolassa, mikä on aivan ratsastuskoulun lähettyvillä ja koululle on matkaa n.6km. Skootterihan lähtee mukaan Ruovedelle ja yhden talven jouduin kulkemaan bussilla, kunnes saan oman auton.
Asuntolathan ovat 2-4 hengen rivitaloasuntoja ja itse asun 2 hengen talossa. Minulla on siis oma huone, mutta muu on yhteistä toisen ihmisen kanssa. Lisäksi olen saanut tietää, että meillä on ratsastustunnit tiistaisin ja torstaidin. Mieltäni virkisti vielä aivan mielettömästi se, että siellä pystyy liikuttamaan muinakin päivinä hevosia ja kaverini on jo innoissaan viemässä mua maastoon! En oo yleensä tällainen hömpöttäjä, mutta musta on aivan ihanaa saada hoitohevonen. Toivon tosi paljon, että talliporukka ois siel sellasta sosiaalista ja että siellä tuntisi mahdollisimman monen.
Ehkä nyt olen saanut purkaa innostustani tähän postaukseen, siltikin tuntuu, että voisin kirjoittaa vielä monta tuntia :D
torstai 18. heinäkuuta 2013
Ei parempaan ajankohtaan voinut tulla... (istuntavirheeni)
Ensimmäisenä voisin mainita omat käteni, teen turhia pidätteitä ja en myötää tarpeeksi nopeasti. Tämä huomattiin leirilläkin, kun myötäsin aina sekunnin liian myöhään. Matin kanssa ongelma on kaksinkertainen, sillä se vetää herneen syvälle nenään jos en anna sille tilaa. Kuvista huomaa tuon mun sisäkäden, joka tekee jotain aivan omaansa... Tämä käden ongelma ilmenee kaikilla hevosilla ja siitä saan kuulla jokaikisessä valmennuksessa, ehkä tästä vielä päästään ohi.
Toinen ongelmani on jalat, mutta tämä ongelma ilmenee mystisesti vain Matilla ja silloin jos yritän "yliratsastaa". Matilla on jotenkin todella hankalaa saada jalkoja hyvin ympärille, joten kuvissakin ne sojottaa joka suuntaan. Matilla ratsastaessa joudun tekeen todella paljon töitä, jotta taisin jalan pysymään oikeassa kohdassa, yleensä se valuu eteen. Jalan asento on vielä siedettävää käynnissä, mutta raviin siirryettäessä en saa pidettyä sitä "kurissa". En osaa vielä saada nilkkaa siihen asentoon, että se olisi joustava ja saisin kantapääni alas kunnolla.
Matilla
Muilla hevosilla (Jalkanihan ei ole täydellisesti, mutta paremmin kuin Matilla ratsastaessa)
Pahin ongelma on kuitenkin selkäni, joko olen etukenossa tai sitten selkäni on hermottomalla mutkalla. Tänään valmennuksessa opettaja käski hetkeksi mennä mykkyrään ja sitten suoristaa selkä, olin ehkä viisi sekuntia suorassa ja palasin sinne siihen kauheaan alaselän mutkaan.
Viimeisenä mainittakoon oma kaatuminen, jonka johdosta toinen olkapää on ylempänä. Noh, kuvat kertoo enemmän kun tuhat sanaa.
Toinen asia muuten mikä pisti valmennuksen jälkeen hymyilyttämään oli se, että tallin omistaja kehui, että kuinka se pystyy luottaan meihin kun mennään esim. tielle käveleen. Ollaan aina niin asiallisia ja fiksuja liikenteessä, että se on ylpeä meistä! (:
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Ratsastuskuvia
Oon miettinyt tässä myös, että koska jätän tämän blogin ja siirryn toiseen blogiin, joka kertoo elämästäni ratsastuslukiossa. Uskon, että vielä tämän heinäkuun pidän tätä blogia yllä ja sitten kun muuttotouhut alkaa, siirryn toiseen blogiin. Blogin nimeä ilmoittelen täällä kun on sen aika.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Fiksu maastohevonen!
Tänään oli taas niitä päiviä, kun olisi halunnut maata koko päivän vaan sängyssä. Yksi syy siihen oli mahakipu, vaikka leikkauksesta on jo melkein 3kk, yhä edelleen tunnen umpilisäkkeen kohdalta kipua välillä. Lisäksi Matilla oli takana 4 vapaapäivää, joten odotin vauhdikasta ja säpsäkkää hevosta ja tänään teki mieli vain mennä tielle köpsyttelemään.
Tallilla kuitenkin mieli piristyi, niin kuin aina! Matti oli lähestulkoon puhdas, joten energiaa ei tarvinnut käyttää sen kuuraamiseen. Mietin kauan, millä suitsilla ratsastaisin, kuolamellisilla vai kuolaimettomilla. Otin riskin ja päätin mennä kuolaimettomilla, olisi se Matillekkin rennompaa. Lähdettiin kävelemään ja poika näytti heti, että on fiksulla päällä, kun ohitettiin postiauto ilman minkäänlaista sähellystä. Näin sitten jo kaukaa, että seuraavana vastaan tulisi lastenrattaat ja olin varma, että nyt Matti alkaa stepata ja pörheltää, mutta se käveli nätisti korvat hörössä sen ohi. Silloin tiesin, että tämä maastolenkki onnistuu ja melkein itkin ilosta, ehkä senkin takia, kun tiesin, etten kohta enää pääsisi koska vaan rauhalliselle maastolenkille. Ainoa säpsähtämisen arvoinen pelottava asia oli äkkinäinen toisen hevosen hirnunta! Käveltiin siis sellainen laidunporukan ohi, joista yksi hirnahti meidän perään, niin sitähän se Matti sitten pelästyi :D Muuten lenkki meni loistavasti, ihana sää ja Mattikin näytti nauttivan tunnin lenkistä ja tallissa sai rapsutuksia ja nameja. On se vaan hieno hevonen ♥ Vaikka odotan tosi paljon, että pääsen taas ratsastaan erilaisia hevosia, kaipaan silti varmasti päivittäin Matilla ratsastamista. Oon tänään yrittänyt saada kuvaajaa tallille ja kyllä sellaisen tän viikon aikana tuun saamaan.