tiistai 25. syyskuuta 2012

Jalka huonontuu

Mulla on suoraan sanottuna tosi kurja olo, varsinkin kun aloin katseleen kuvia kisoista ja hyvistä hetkistä Matin kanssa. Tuntuu todella pahalta, kun tiedän että siihen sattuu...
Käytiin siis tänäänki äidin kanssa tallilla katsomassa Mattia ja itse kyllä ajaisin sinne joka ikinen päivä katsomaan sitä. Näinä huonoina hetkinä oppii arvostamaan sitä, mitä minulla oikeasti on. Minulla ei ole harrastusta vaan elämäntapa.
Matin jalka on siis pahentunut, kengän ottaminen ei ainakaan vielä ole mitään auttanut... Sillä pidetään nyt öinä villaloimea päällä, jottei lihakset kylmety. Peppu oli meinaan edelleenkin jumissa ja se näkyy selvästi.
Oli todella surullinen näky, kun Matti käveli vähän karsinassaan ja näki että se ontui. Sitä sattui. Haluisin todellakin tietää mikä sitä vaivaa, sillä muuta oireita ei ole kuin turvotus jalassa, joka oli muuten kasvanut hieman, sekä ontuminen. Kaviopaise on yksi, mikä saattaa oireita aiheuttaa, mutta toivon kuitenkin, että se on jotain pientä ja paranee. Jalkaa haudutetaan, jotta koitettaisiin kuitenkin välttyä kaviopaiseelta.


Tämä viikko, sekä varmasti vielä seuraavakin viikko on pelkkää kävelyä. Harmitti tänäänki, sillä näytti, että Matilla on todella tylsää. Asialle ei tosin vain voi mitään, uskon kuitenkin siihen, että poika paranee ♥
Tavallaan olen tietänyt, kun omistan hevosen, jolla on muutenkin etujaloissa ollut vikaa, että varmasti vielä joskus tulee tämä "jalka" ongelma vastaan. Ajattelen, että alkoiko ontuminen siitä, että olen rasittanut jalkaa liikaa. Ainahan sitä on helppo itseään syyttää, mutta kuitenkin täytyy olla realistinen. Olen ennenkin Matilla ratsastanut välillä rankasti ja rankkoja tunteja meillä on Matin kanssa vain kerran tai pari viikossa. Aion kuitenkin nauttia jokaisesta hetkestä Matin kanssa, oli ne sitten ratsastaessa tai muuten vaan hoidettaessa. Poika on tällä hetkellä yksi niistä, joita todella rakastan ja jota en haluaisi menettää...

"Hyväksy ne asiat, joihin kohtalo sitoo sinut, ja rakasta niitä ihmisiä, jotka kohtalo tie polullesi, ja tee tämä koko sydämestäsi."
Marcus Aurelius


 Kyllä tästä vielä selvitään! Kirjoittelen jos tulee siihen aihetta (:

maanantai 24. syyskuuta 2012

Takapakkia

Moikka!
Nyt onkin vähän surullisempia uutisia.. Mun piti eilen kirjotella hyvin onnistuneesta valmennuksesta, mutta sen nyt jääköön toiseen ajankohtaan.
Äiti sai siis tänään kuuden aikoihin soiton tallin omistajalta, että Matti on ollut kylmissään, tärissyt. Hän oli sitten hakenut Matin ja alkanut kävelyttämään. Tärinä oli loppunut, mutta oikea etunen lämmin, sekä turvoksissa. Olimme myös eilen jo äidin kanssa huomanneet, että Matin pylly on vähän jumissa ja tänään se oli vielä enemmän jumissa. Äiti pelästyi, että Matille tulisi jälleen lannehalvaus, mutta mitään sellaista ei siis ollut tapahtunut. Tallille menessä Matille oli vaihdettu villaloimi, joka pidetään koko yön sillä. Otettiin se äidin kanssa käytävälle ja hän tutkaili Matin jalkoja ja hieroi vähän pyllyä. Lähdettiin sitten ulos ja otettiin pari ravipätkää, et nähdään miten juoksee ja kyllähän se ontui hieman. Tallin omistajan mies tuli paikalle ja todettiin että ontuminen saattoi johtua kengästä, sillä Matti oli juuri kengitetty. Siinä sitten tutkittiin asiaa ja päätettiin ottaa kenkä pois, sillä näkeehän sen sitten aamulla olisiko jalka parempi. Kenkää ottaessa pois Matti alkoi yhdessä vaiheessa aristaa tosi paljon ja repimään jalkaa, joten siinä oli jtn vikaa. Repiminen loppui heti kun toisiksi viimeinen naula saatiin pois. Toivittavasi siis vain kengässä oli vikaa, ettei mitään vakavampaa. Huomenna sen sitten näkee ja tästä viikosta on kyllä tulossa ainoastaan kävelyviikko ;< Tärkeintä kuitenkin, että Matti tulee kuntoon ja ettei mitään vakavempaa ollut tapahtunut!
Harmittaa vain, kun tuntui, että olin juuri päässyt Matin kanssa uudelle tasolla, mutta ei voi mitään.. 

Ikuisesti rakas

Kirjoittelen vielä infoa Matista tällä viikolla! (:

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Esteitä ja valmennuksia

Moikka kaikki!
Eli voitte otsikosta päätellä, et on tullut esteitä vähän hypittyä. Matilla! Eli tossa sunnuntaina oli tarkoitus mennä kouluvalmennukseen, mutta valmetajalle tuli menoa. Nea(jonka kanssa oli tarkoitus mennä tunnille), minä ja tallin omistaja päätettiin että pidetään sittenkin estetunti. Ite olin tottakai innoissani, sillä oon hirmuisen kauan jo haaveillut hyppiväni Matilla. Oon puomeja mennyt aiemmin ja poika kyllä tykkää vaihtelusta. Mentiin siis yksinkertaista tehtävää ja meillä oli ''hidastepuomit'' apuna.

Matti ymmärsi hyvin noiden puomien tarkoituksen ja auttoi siten hidastamaan esteen jälkeen vauhtia. Oon todella yllättynyt, että Matti ymmärsi heti mitä suurinpiirtein piti hypätä. Se ei kieltänyt, vaan yritti heti hypätä. En oikeen saanut selästä selvää miten se esteestä selvisi, liian eteen se tuli ja pudotti pari kertaa takasillaa. Matti myös pelätyi kun takasiin kolahti jotain ja oli aina esteen jälkeen reippaammassa ravissa. Puomeilla sain hidastettua takaisin rytmikkääseen raviin. Koska tämä oli Matin eka hyppykerta, hypättiin vain pari kertaa, niin että molempiin suuntiin tuli hyvät hypyt. Ja se viimeinen hyppy Matin kaa oli kyl huippu! Se jopa hyppäsi kunnolla, niin että ilmavaraa jäi! Tästä estetunnista ei valitettavasti kuvia löydy, mutta sunnuntaina pitäisi tulla kuvaaja paikalle kun uudestaan hypin.

Seuraavana päivänä menin ilman satulaa ja venyteltiin Matin kaa, sillä seuraavana päivänä valmennus! Käytiin myös ottamassa Matista pari kuvaa tarhassa (:










Tämä kuva vain hahmottamassa sitä, kuinka korkeeta hypätiin. Eli siis tuota alinta puomia...



 Nähtäillään :--)




tiistai 4. syyskuuta 2012

Uusi ope

Heissan!
Mulla oli sunnuntaina valmennus, johon olin ihan jees tyytyväinen. Samalla tunnilla oli kanssani Jenni ja omasta mielestäni sovimme ryhmään hyvin, hevosemme taso on samanlainen. Menimme alku tunnissa neliötä ja koittelimme avata lapoja. Tehtävä ei mennyt yhtään mielestäni hyvin, harvoin sellaisia tehtäviä teen Matin kanssa, sillä en välttämättä osaisi ratsastaa oikein. Enkä sitten haluaisi väärin ratsastaa. Kyllä se tehtävä jotenkin onnistui, mutta siinä on paaaaljon harjoiteltavaa.

Siirryttiin siitä vähän tarkastelemaan hevosen ja ratsastajan rytmiä ravissa. Matin kanssa se oli vaikeata koska olen tottunut keventämään nopeasti ja nyt piti liioitella rauhallisen kevennyksen kanssa. Vaikka siinä kovasti yritin skarpata, sen teki vaikeaksi kun Matti oli alun takia kuumunut ja nojasi ohjiin kaikilla mahdollisilla tavalla. Välissä oli pätkiä, joissa Mattin oikeasti meni rauhallisesti ja sai tietenkin taputuksia.
Kävelutauolla Matti käveli nätisti, eikä vetänyt herneen nenään ku ei saa vaan juosta. Siinä on ens tavoite, että Matti lopettaisi sen ylimääräisen hyppimisen.

Tauon jälkeen siirryimme tarkastelemaan istunaa harjoitusravissa ja itse henkilökohtaisesti pidän sellaisista tehtävistä. Opin ainakin sen, ettei saa nojata taaksepäin jos haluaa mennä rauhallista ravia. Taaksepäin nojaaminen vain nopeuttaa hevosen vauhtia ja itse ratsastan aina takakenossa, joten tämä tieto tuli todella tarpeen! Koko tunnin ajattelin sitten, että selkä suoraan, ei saa nojata taakse. Täytyy myöntää, ettei Matti kaahotellut. Lisää miinuksia löytyi istunassa; jalat enemmän taakse, oikea kyynerpää rennoksi! (Tämä oli suurin ongelma) Lisäksi rennot kädet ja istua keskellä satulaa. Mulla on taipumus nojata sisäänpäin ja siitä sain kovaa komennusta. Tuntui välillä että osaisin oikeasti istua siellä selässä ja alan todellakin pitää kouluratsastusta huippulajina! Tämä oli siis ensimmäinen tunti uudella opettajalla, joten emme hirveästi keskittyneet pään asentoon yms.

Laukka olikin sitten jälleen vauhdikasta ja tajusin itse sen, kuinka paljon nojaankaa sisäänpäin. Matti itse kaartuu myös ja minä tottakai mukana. Oli haastavaa koittaa istua suorassa, mutta tosissani yritin. Sitä treenataan myös kovasti tulevaisuudessa. Pidin todella opettajasta, sillä hän huomioi sen, että kyseessä on ex-ravuri, jonka laukka ei ole hentokaista vaan vielä vauhdikasta. Laukan vauhtiin ei siis puututtu sen liioimmin.

Tunnin jälkeen Masa oli hikinen ja kyllä se ratsastajakin oli uupunut! Laitumelle pääsy taisi kuitenkin Matin mieltä virkistää ja itse menin kentän laidalle syömään lakua ja kuvaamaan seuraavia tuntilaisia :)







Kuvat © Äiti, viimeinen kuva oma ottama

Matilla oli siis tulpat korvissa, jos ihmettelette kuvissa näkyviä möllyköitä korvissa. Mulla on muuten ehkä taas tän kuun lopulla kisat tähtäimessä! Nähtäillään :--)