Mulla oli sunnuntaina valmennus, johon olin ihan jees tyytyväinen. Samalla tunnilla oli kanssani Jenni ja omasta mielestäni sovimme ryhmään hyvin, hevosemme taso on samanlainen. Menimme alku tunnissa neliötä ja koittelimme avata lapoja. Tehtävä ei mennyt yhtään mielestäni hyvin, harvoin sellaisia tehtäviä teen Matin kanssa, sillä en välttämättä osaisi ratsastaa oikein. Enkä sitten haluaisi väärin ratsastaa. Kyllä se tehtävä jotenkin onnistui, mutta siinä on paaaaljon harjoiteltavaa.
Siirryttiin siitä vähän tarkastelemaan hevosen ja ratsastajan rytmiä ravissa. Matin kanssa se oli vaikeata koska olen tottunut keventämään nopeasti ja nyt piti liioitella rauhallisen kevennyksen kanssa. Vaikka siinä kovasti yritin skarpata, sen teki vaikeaksi kun Matti oli alun takia kuumunut ja nojasi ohjiin kaikilla mahdollisilla tavalla. Välissä oli pätkiä, joissa Mattin oikeasti meni rauhallisesti ja sai tietenkin taputuksia.
Kävelutauolla Matti käveli nätisti, eikä vetänyt herneen nenään ku ei saa vaan juosta. Siinä on ens tavoite, että Matti lopettaisi sen ylimääräisen hyppimisen.
Tauon jälkeen siirryimme tarkastelemaan istunaa harjoitusravissa ja itse henkilökohtaisesti pidän sellaisista tehtävistä. Opin ainakin sen, ettei saa nojata taaksepäin jos haluaa mennä rauhallista ravia. Taaksepäin nojaaminen vain nopeuttaa hevosen vauhtia ja itse ratsastan aina takakenossa, joten tämä tieto tuli todella tarpeen! Koko tunnin ajattelin sitten, että selkä suoraan, ei saa nojata taakse. Täytyy myöntää, ettei Matti kaahotellut. Lisää miinuksia löytyi istunassa; jalat enemmän taakse, oikea kyynerpää rennoksi! (Tämä oli suurin ongelma) Lisäksi rennot kädet ja istua keskellä satulaa. Mulla on taipumus nojata sisäänpäin ja siitä sain kovaa komennusta. Tuntui välillä että osaisin oikeasti istua siellä selässä ja alan todellakin pitää kouluratsastusta huippulajina! Tämä oli siis ensimmäinen tunti uudella opettajalla, joten emme hirveästi keskittyneet pään asentoon yms.
Laukka olikin sitten jälleen vauhdikasta ja tajusin itse sen, kuinka paljon nojaankaa sisäänpäin. Matti itse kaartuu myös ja minä tottakai mukana. Oli haastavaa koittaa istua suorassa, mutta tosissani yritin. Sitä treenataan myös kovasti tulevaisuudessa. Pidin todella opettajasta, sillä hän huomioi sen, että kyseessä on ex-ravuri, jonka laukka ei ole hentokaista vaan vielä vauhdikasta. Laukan vauhtiin ei siis puututtu sen liioimmin.
Tunnin jälkeen Masa oli hikinen ja kyllä se ratsastajakin oli uupunut! Laitumelle pääsy taisi kuitenkin Matin mieltä virkistää ja itse menin kentän laidalle syömään lakua ja kuvaamaan seuraavia tuntilaisia :)
Matilla oli siis tulpat korvissa, jos ihmettelette kuvissa näkyviä möllyköitä korvissa. Mulla on muuten ehkä taas tän kuun lopulla kisat tähtäimessä! Nähtäillään :--)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti