Uutta ulkoasua ja muuta turhaa hölinää

Nyt oon vihdoin tyytyväinen blogin ulkoasuun, josta vielä puuttuu tuo "päätähdet" esittely. Olen käännellyt ja väännellyt bannerin kanssa, tehnyt muutaman pohjanoteeraus teoksen, mutta nyt voin vihdoin olla koko tyyliin tyytyväinen!

Matilla en ole päässyt nyt kunnolla menemään, sillä sen toinen takakenkä on hieman huterasti kiinni. Joten olen sen kanssa vain kävellyt, tehnyt pysähdyksä ja peruutteluita. Peruutteluiden suhteen alkaa hieman näyttää paremmalta, mutta oikeaan kierrokseen mentäessä peruutus ei ole todellakaan suora, vaan Matti lähtee peruuttamaan sisällepäin. En ymmärrä miksi, sillä avuissani ei pitäisi olla mitään, miksei se lähtisi suoraan. Luulen kyllä, että ajan myötä peruutus suoristuu ja pää alkaa pysyä oikeilla kohdilla. Harjoitusta se vain kaipaa, niin kuin moni muukin asia. Oon päättänyt, että yksinratsastessa alan jo vaatimaan enemmän, sillä lähes tulkoon aina kun menen yksin, pysyn omalla mukavuusalueella. Joten nyt on aika poistua sieltä ja alkaa viemään Mattia muutamassa asiassa eteenpäin. Mm. avotaivutuksissa ja juurikin noissa peruutteluissa.
Joidenkin mielestä peruuttelua on helppoa hommaa, mutta Matin kanssa se on hieman hankalampaa, kun vertaa peruskoulutettuun ratsastuskoulun hevoseen.

Ruuvi Ponilaaksosta (ei liity tekstiin mitenkään, mutta olisi tylsä ilman kuvia)

 On kuitenkin asioita, joita todella kaipaan valmennuksissa ja muutenkin. Nimittäin laukan harjoitus. En voi sanoin kuvailla kuinka kaipaan pyörivää, kolmitahtista laukkaa, jonka työstämiseen tarvitsee ratkoa ne oikeat palat kohdalleen. En sano, että Matin laukka olisi hirveää, vaikka se onkin todella nelitahtista ja ruman näköistä. Haluaisin alleni taas ratsun, jonka pysyisi nahoissaan laukankin jälkeen.
Tiedän, että Matin laukka kehittyy, kun sitä vain treenaa. Laukka olisi myöskin yksi, jota Matin kanssa pitäisi harjoitella. Mutta keväällä se on hankalempaa, sillä tulee tilsoja. Matilla on tilsakumit, mutta ei nekään kaikkia lumen tuloja kavioihin estä. Matti haluaa tukevan ja vankan pohjan jaloilleen, muuten se alkaa ravata enemmän ylöspäin. Tekosyy haiskahtaa... 

Kuva © www.moviexclusive.com

Sunnuntaina pitäisi olla jälleen valmennus ja jos sää sallii, otan kameran mukaan! (:

Oon lomalla innostunut katsoon elokuvia ja nyt on tullut katseltua 007 Skyfall, Yön ritarin paluu (The Dark Knight Rises), Taru Sormusten Herrasta(kaikki osat pitkinä), sekä The Hurt Locker. Kaikki on katselemisen arvoisia. Erityisesti pidin kuitenkin elokuvasta The Hurt Locker, jonka olin joskus nähnyt televisiosta puoliksi, joten nyt halusin nähdä sen alusta loppuun.
Päänäyttelijänä näyttelee Jeremy Renner ja elokuva kertoo Irakin sodasta. Itse en sota elokuvista ikinä ole mitenkään innostunut, mutta tämä oli kuitenkin jollakin tavalla erilainen ja siitä tulikin yksi lempielokuvistani! :)

Kirjoittelen luultavammin vasta viikonloppuna uudelleen, kun pääsen Matille kunnolla ratsastelemaan (:

Loman alkua

Itselläni on siis hiihtoloma tällä viikolla, eikä mitään suunnitelmia ole. Olen päättänyt lisätä blogiin hieman "lifestyle" tyyliä, jotta olisi enemmän kirjoitettavaa, eikä aina vain samaa heppajuttua :)

Sunnuntaina oli valmennus ja olin todella tyytyväinen alkuraveihin. Matti oli todella hyvin kuulolla, hidasti kun pyysi, eikä lähtenyt hanaa kun annoin vähän ohjia. Isoksi ongelmaksi on kuitenkin syntynyt oma etukeno ja itse kyllä tiedostan sen, mutten ikinä ymmärrä korjata istuntaani. Nyt todellakin lupaan parantaa istuntaani, sillä valmennuksen myötä tuli taas ilmi, että istuntani ja ratsastukseni on kaiken virheiden takana.

Harjoittelimme lisäksi peruutuksia ja Mattihan ei aluksi ymmärtänyt, että pohkeesta voisi myös peruuttaa. Sen kyllä ymmärtää, sillä sehän on vastoin sitä, mitä sille on opetettu pohkeesta. Peruutuksissa reenattiin myös sitä, että pää ei nousisi pilviin ja välillä pysähdyksissä pää pysyikin alhaalla, mutta kun pyysin taaksepäin, nousi pää taas pystyyn. Olen päättänyt, että alan myös harjoittelemaan peruutuksia ja toteutankin tämän ajatuksen heti huomenna, kun menen tallille!
Laukkoja ei laukattu, sillä takakenkä ei ollut aivan täydellisesti kiinni ja muutenkin hiki tuli Matille pintaan raveissa ja avotaivutuksissa. Sen kunto ei ole vielä mikään huippuhyvä.

Lomani on alkanut ihan normaalissa merkeissä, enkä ole sitä oikein osannut aloittaa. Mietin koulujuttuja ja olen nyt lomalla tehnyt matikkaa ahkerasti. Lisäksi odotan jo tulevia kokeita, sillä en ole saanut tänä lukuvuotena yhtäkään 7 tai alempaa. Huonoin numeroni taitaakin olla 8+. Harmittaa, että motivaationi heräsi vasta 9lk. jälkeen, mutta en kadu sitä, että päädyin 10lk.

Haettiin myös tänään postista Horzen paketti, josta oltiin äidin kanssa tilattu minulle jälleen uusi ratsastustakki.
Takin alkuperäishinta oli 109€, enkä ikinä kehtaisi niin kallista takkia itselleni pyytää, mutta nyt takki olikin -50%, joten tottakai se oli pakko saada. Ihanneväri olisi ollut musta, mutta se väri ei alennuksessa vielä ollut, joten valitsin sinisen.

Kiristysnyörit löytyy takin helmasta, sekä tuosta vyötäröltä

 Pistän lisäksi kuvia siitä, mitä nyt loman aikana olen jo ehtinyt kotona puuhastella tallilla olemisen lisäksi.

Katsellut Taru Sormusten Herrasta pitkiä versioita ja ollut koneella

Pelannut PS2, sekä seurannut Suurinta pudottajaa

Lukenut lempikirjaani

Itse odotan kovasti jo kevättä ja auringon paistetta! Sitä odotellessa (:

Kesä 2012

Halusin laittaa teille kuvia kesästä 2012 laidasta laitaan (: Tämän jälkeen joudun taas palaamaan maantiedon ihmeelliseen maailmaan...

Mauto/Neea/Ylöjärvi

Taivalkunta/kuuma/koivu

Susu/Teivo/sulonen

Teivo/ravit/Some Sam

Matti/voikukka/Taivalkunta

Matti/Taivalkunta/pöhkö

Peruskoulun päättäjäiset/makkaraa/parasta ♥

Tiellä/Taivalkunta/KUUMA

Auringonlasku/juhannus/Vihnusranta

Susu/minä/ranta

Teivo/turpa

Hepomäki/ylöjärvi/Absu

Taivalkunta/laidun/ilta

Kuvausta/teivo-kriterium/shetlanninponi

 

Junassa/Ponilaakso/tylsää

Ponilaakso/Lätty/koulutunti

Ponilaakso/amppari/kentän laidalla

Ponilaakso/kankitunti/Ruuvi

Ponilaakso/voikukka/ilta

Ponilaakso/estetunti/Lätty

Ponilaakso/koulutunti/Lätty

Ponilaakso/Ruuvi/minä

Ponilaakso/estetunti/Ruuvi

Ponilaakso/tykki/Ruuvi

Valoa kohti valmennuksissa

Saavuin vähän aikaa sitten kotiin tallilta, jossa olin taas ollut sunnuntai valmennuksessa. Valmennus oli tähän mennessä mieluisin ja onnistunein, vaikka aivan kaikki palat eivät loksahtaneet paikalleen. Matti oli kuitenkin hyvin kuulolla koko tunnin ajan, vaikka muutaman kerran laukan jälkeen kävi ylikierroksilla.

Valmennus alkoi 15, mutta aikataulu oli hieman myöhässä, joten aloitusaika venyi. Kävelin radalla kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen pääsin Jennin kanssa kävelemään kentälle, kun edelliset tuntilaiset lähtivät radalle kävelemään.
Alkutunnista teimme tehtävää, jossa tultiin vasemmalta kierrokselta pituushalkaisijalle,tehtiin suoristuksen jälkeen voltti oikealle, voltin jälkeen suoristus, ja sitten voltti vasemmalle ja suunnan vaihdos ympyrän jälkeen. Jos tultiin oikealta kierrokselta, tehtiin voltti ensin vasemmalle jne...
Tehtävä sujui hyvin, Matti asettui sekä kuunteli minua. Välillä olisi tahtonut ravata, mutta pysyi kuitenkin käsissä.
Tehtävässä tärkeää oli muistaa pohjeavut ja itselläni selkeäksi ongelmaksi tuli se, että väännän itseni aina hevosen mukaan kun se kääntyy. Eli jos teen vasemmalle voltin, kaarran itseni vasemmalle, jonka johdosta en istu keskellä satulaa. Muutaman kerran taisin loppua kohden pidettyä itseni suorassa.

Käynti tehtävän jälkeen siirryttiin vapaasti menemään alkukäyntejä. Alkukäynneissa rauhoittelin Matin ravia äänellä ja tein voltteja/ympyröitä. Matti kulki rauhallisesti, mutta olihan se siltikin hieman innoissaan.
Lähdimme tekemään samaa tehtävää kuin käynnissäkin. Alkuun minulla oli ongelmia saada Matti taipumaan vasempaan kierrokseen, silloin kun tultiin pituushalkaisijalle sisään. Se pohkeesta nosti päänsä ja lähti reippaammin. Hidastin pojan sen jälkeen ja lähdin tekemään ympyrää. Tehtävä sujui hetken kuluttua todella hyvin ja Matin piti kuunnella joka hetki apuja mitä sille annan. Pari kertää suoristui todella hyvin ympyrän jälkeen pohkeella. Muutenkin ei ollut hankaluuksia vauhdin kanssa, mutta itselläni oli ongelmia oman istunnan kannalta. Ravissa korostui vielä se, että en istunut keskellä satulaa. Yritin kuitenkin tsempata, muistaa istua keskellä, olkapäät rentoina ja käsillä myötäys. Mattikin on hyvin oppinut sen, ettei myötäys tarkoita sitä, että on lupa lähteä kaahottamaan.

Pidimme pienen kävelytauon, jonka jälkeen siirryimme pääty-ympyrälle tekemään ravi-käynti ja ravi-pysähdys siirtymisiä. Tehtävän tarkoitus olisi saada hevoset herkäksi. Matti oletti aluksi, että nyt olisi laukan aika, joten otti sisäpohkeeni laukkakäskynä ja lähti vähän hanakampaa ravia. Ymmärsi kuitenkin muutaman käyntiin siirtymisen jälkeen, ettei kyseessä ollut vielä laukan vuoro. Joudun Mattia kuitenkin rauhoittelemaan äänellä ja käyntiin siirtymiset helpottivat sen rauhoittumista. Tehtävässä kaikki sujui hyvin. Alettiin siis tekemään pysähdyksiä, missä aluksi joudun hieman rajummin pidättämään sitä, mutta onneksi vain muutaman kerran. Tähänkään tehtävään ei tullut mitään yliluonnollisen vaikeata, muuta kuin, että itse roikuin liiaksi sisäohjassa (joistakin kuvista sen saattaakin huomata), valmentaja onneksi huuteli myötäämään sitä.

Kaikkien näiden tehtävien jälkeen oli viimein laukan vuoro. Laukan nostossa oli jälleen ongelmia ja laukka nousikin aika hanakasti. Laukkasimme ensin vasempaan kierrokseen ympyrällä ja laukka oli sellaista sekalaista mitä saattoikin odottaa. Laukkasimme muutamat hyvät pätkät, jonka jälkeen raviin. Ravissa Matti kuitenkin yllättäen hyppäsi pystyyn ja sen rauhoitteleminen kentälläa alkoi olla työlästä. Tehtiin siis niin, että menin Matin kanssa radalla kävelemään ja rauhoittelemaan, kun kanssani oleva Jenni laukkasi rauhassa kentällä. Kävelin vähän aikaa ja menin takaisin laukkaamaan oikeaan kierrokseen. Matti oli rauhoittunut ja yllättikin minut. Laukka oli todellä pyöreää toiseen suuntaan ja muutenkin rauhallista. Se piristi kyllä kovasti. Tämä yksi ainoa hyvä laukkapätkä riittikin ja aloin ravailemaan loppuraveja. Ravien jälkeen tietenkin loppukäynnit radalla ja talliin mussuttamaan heiniään.

Olin siis itse todella tyytyväinen valmennukseen, hiki tuli ja hyvä mieli jäi jokaisesta tehtävästi.
Matilla oli tänään pintelit ja niiden kanssa sujui paremminkin, kun edellis valmennuksessa oli huomattu, että saattoi osua takajaloillaan etusiin.
Uusi ulkoasukin saapui blogiin, mutta on vielä hieman kesken (:

Tulevaisuus sumeana

Minulta kysyttiin juuri tänään, että mitä Matille tapahtuu, jos pääsen opiskelemaan Ruovedelle hevoslukioon?
Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon ja kesällähän vasta kaikki selkenee. Kuitenkin jo yhteishakulomakkeessa kysytään, että tuleeko oma hevonen mukana ja siihen tulen luultavasti rastittamaan että ei.

Se olisi tietenkin aivan unelmaa, jos Matti pääsisi mun kanssa Ruovedelle, mutta tallivuokra on korkeampi kuin nykyinen, joten sen mukaan ottaminen ei olisi rahallisesti kannattavaa.
Ruovedellä olisi kuitenkin paremmat puitteet Matin kehittymiseen, mutta se ei voi ikinä kehittyä omalle tasolleni.
Olen oppinut Matin kanssa paljon, mutta haluan valmentautua ja kisata.
Matin laukka ei ole kolmitahtista, eikä se osaa liioin mitään avotaivutuksia tms. Puhumattakaan, ettei sillä pysty harrastamaan esteitä.
Ruovedellä minulla olisi mahdollisuus valmentautua ja kisata omalla tasollani ratsastuskoulun hevosilla.

Äidin kanssa ollaan ohimennessä mietitty sen sijoittamista muualle Ruovedelle, mutta liikkuminen paikasta toiseen talvella ei olisi helppoa. Joutuisin ravaamaan lukion, asuntolan, ratsastuskoulun ja Matin välillä ilman mitään kunnollista kulkupeliä. Saan auton reilun vuoden päästä, mutta siltikin mietin ehdinkö/riittääkö stressin sietokykyni.
Viikonloppuisin tulisin tietenkin aina kotiin, mutta en silloin jos olisi mahdollisuus kisaamaan. Rakastan Mattia ja tuntuu tietenkin pahalta jättää se.
Tätiratsastajaa ollaan mietitty, mutta mitään ei voi todellakaan lyödä lukkoon. Matti on ollut minulla jos yli 4 vuotta, joten sen "antaminen" jollekin muulle tuntuu oudolta. Se on ollut silmäteräni siitä asti kun sain sen, sen kanssa olen aina piristynyt.

Lisänä tähän vielä muutama kuva sunnuntain valmennuksesta, joka ei mennyt aivan toivotulla tavalla...

Ensi kerralla toivottavasti taas iloisin mielin liikkellä :)

Onnellinen (varoitus pitkästä selittämisestä)

Tää fiilis on aivan mahtava, kun tuntuu, että Matin kaa alkaa taas sujua paremmin. Meillä oli se yksi jakso, kun kaikki meni aivan pieleen, mutta niitä tulee varmasti vieläkin. Tänään, sekä eilen Matti on kulkenut todella hyvin, ollut kuuntelevainen ja herkkä ratsastaa. (Lisään selostuksien väliin sekalaisesti kuvia, jottei tylsyys iske)

Olen todennut, että Matin kanssa ei kannata lähteä vain ravaamaan uraa pitkin, se tarvitsee jonkun tehtävän, johon keskittyä. Tässä lähiaikoina on menty paljon mm.kolmikaarista kiemurauraa, loivaa kiemuraa ja oma keksimiä taivutus, sekä siirtymis harjoituksia. Olen myös oppinut itsestäni sen, että hallitsen hevosen paremmin harjoitusravissa, olen lähempänä sitä ja pystyn jotenkin ratsastamaan tehokaammin harjoitusravissa, kuin keventäessä. Matin ravi oli alkuvuosina hirveätä istua, sillä pompin siellä kuin perunasäkki. Nykyään kuitenkin istuntani on parantunut todella paljon; pystyn pitämään jalat lähellä, ilman että ne heiluu koko ajan. Lisäksi käteni ovat lähempänä niiden oikeaa kohtaa.
Miinuksena olen huomannut, että olen lievästi etukenossa ja kun ratsastaessa tajusin asian, sekä korjasin sen, alkoi sujumaan paremmin. Välillä kuitenkin tajusin olevani taas etukenossa. Onneksi valmennuksissa siitä sanotaan koko ajan, niin eiköhän se kohta sinne takaraivoon mene.

Palataan kuitenkin tämän päiväiseen ratsastukseen. Alkutunnista jouduin ensin menemään uralla, jotten olisi muiden tiellä. Jouduttuani ravailemaan uralla tein käyntiin siirtymisiä, pysähdyksiä ja aina pienen voltin silloin kuin mahdollista. Volttia tehdessä, huomasin, että Matti otti liian "lujaa vastaan" sisäpohkeeni ja luulikin useasti, että tekisimme täyskaarron. Homma kuitenkin korjaantui hieman voimakkaamalla ulkopohkeen käytöllä ja painoavuilla.
Kun jäin yksin kentälle, aloin tekemään kolmikaarista kiemurauraa ja Matin ravi oli alkuun hieman jännittynyttä. Annoin sille useammin myötäksiä ja hiljensin ravia ääniavuilla. Matti alkoi mukavasti rentoutua ja aloin totisesti nauttia ratsastuksesta! Muutama pärskähdyskin tuli ulos. Ennen Matilla oli vaikeuksia asettua oikeaan kierrokseen, mutta nykyään se on parantunut todella paljon. Kolmikaarista kiemurauraa tehdessä, en edes huomannut kumpaan suuntaan oli vaikeampaa asettaa. Olen alkanut kuiskailemaan itselleni ratsastaessa, tänään sanoin mm. sisäpohje, ulkopohje, kädet, kädet! Tehtävä sujui hyvin, kun itse keskityin täysin tehtävää ja kehuin Mattia.

Aina ei mene tarkennuksen kohdilleen

Pidimme pienen kävelytauon ja tässä välissä katsoin kelloa. Olin mennyt 18 minuuttia, joka yllätti minut, kun tuntui, että olin mennyt suunnilleen 10minuuttia.
Kävelytauon jälkeen, tein kahdeksikkoa jossa pysäytin Matin liitoskohdassa. Tässä tehtävässä huomasin sen, että oli vaikeuksia asettaa oikeaan suuntaan, sekä oikaisi järkyttävän paljon ja ongelma olikin siellä ratsastajassa tässä kohtaan. Huomasin roikkuvani ulkohjassa, joten ei Matti edes saanut tilaa asettua. Korjasin asian, myötäsin reilusti ulko-ohjasta, pidin sisäpohkeeni napakkana ja sisäohjan paikoillaan. Kerta kerran jälkeen tuli parempaa tulosta ja olin onnellinen työn tuloksesta. Matti alkoi kuitenkin aina ennustaa tehtävän ja pysähtyikin aina automaattisesti ilman minun käskyäni. Vaihdoin pysähtymisen paikkaa mieleni mukaan, jottei poika voisi ennustaa liikkeitä.
Kahdeksikon sujuttua pidin pienen kävelytauon jälleen ja poika oli edelleen todella mukavan rento.

Viimeinen tehtävä oli itse miettimäni ja oli hieman haastavampi. (alempana kuva!) Siinä piti nopeasti saada hevonen taipumaan eri suuntaan, mikä ei Matille ole mikään itsestään selvyys. Tehtävä alkoi aivan niinkuin arvelin, eli alussa oli juuri niitä taipumisvaikeuksia. Kun kuitenkin homma alkoi sujua ja ratsastin tehokkaasti, tuntui tehtävä lasten leikiltä ja sain taas kuulla pärskähdyksiä. Olin super tyytyväinen hevoseen, joten lopetin kentällä ratsastuksen ja menin vielä radalle ravaamaan loppuravit. Kävelin tietenkin ennen raveja. Radalla Matti oli jo väsynyt, mutta jaksoi silti ravata ja oli hyvin kuulolla, vaikka häiriköntekijöitä oli ympäristössä.
Ei tällaiseen ratsastukseen voinut olla kuin tyytyväinen!

Tehtävä näyttää tässä helpommalta. Kentän koon vuoksi ympyrän jälkeen suoristamiseen ei ollut noin paljon aikaa

 Matti on ollut koko viikon aika kovalla ratsastuksella, mutta tuntuu, että se on ainakin rauhoittunut ja rentoutunut. 15 minuutin lisääminen ratsastukseen on tuonut vain hyvää tulosta ja harjoitusravin ansiosta oma istunta paranee koko ajan.

Otettu sinä päivänä kun sain Matin.