Ensimmäinen tippuminen tapahtui, kun laukkasin ilman satulaa Matilla liinassa. En tiedä mitä tapahtui, mutta aloin vain liukua pois selästä ja loppujen lopuksi tumpsahdin maahan. Ei tullut mitään vakavaa ja ratsastusta jatkoin.
Toinen tippuminen olikin vähän pelottavampi, jos näin voin sanoa. Olin kävelemässä talvella radalla ilman satulaa, joka kiertää koko tallialueen. Olin aivan rentona ja yhtäkkiä Matti kompastui. En ehtinyt tekemään mitään ja jälleen aloin liusua alas selästä.Olisin pysynyt luultavammin selässä, mutta Matti pelästyi ja lähti laukkaan. En halunnut päästää ohjista irti, sillä pelkäsin Matin lähtevän tielle. Liusuin kuitenkin niin paljon, että jäin Matin jalkoihin,mutta sai taiteiltua jalkojensa kanssa niin, ettei minuun liioin osunut. Tallin omistaja huomasi Matin karanneen ja oli huolissaan minusta. Olin kuitenkin kunnossa.
Muistan kuinka näin kun Matti laukkasi kohti minua, levitin käteni sen eteen ja huudahdin Matti, seis! Matti pysähtyi. Se oli todella tunteikasta, sillä n.500kiloinen eläin oli tullut minua kohti ja pysähtynyt.
Kolmas putoaminen on varmasti ikuisesti takaraivossani muistuttamassa. Taisi olla talvi, mutta lunta ei vielä ollut. Minulla oli valmennus ja laukkasin kentällä. En ollut huomannut, että kentällä oli hiekkakökkäre ja Matti kompastui etujalallaan siihen. Se oli sitten menoa, kaaduttiin Matin kanssa ja muistan vain kun tajusin, että en pysy selässä. Tömähdin mahaan ja muistan kun tunsin Matin aivan lähelläni ja työnsin sitä jollakin ruumiinosallani(en todellakaan muista millä) kauemmaksi. Seuraava asian minkä muistan on, kun nousin istumaan ja Matti oli äidillä kiinni. Pelästyttiin Matin kanssa molemmat todella paljon ja aina kun Matti kompastuu, pelästyn. Joka kerta kun mietin, että voisin laukata, tämä tapahtuma palaa mieleen.
On tietty ollut niitä läheltä piti tilanteita useasti. Tasapainoni on kehittynyt huimastin, sillä menen useasti ilman satulaa!
Tälläinen tänään, kisapostaus tekeillä (: Tippumisista ei oo kuvaa valitettavasti...
