Samoilla raiteilla kuin ennenkin

Jotenkin tuntuu, että vaihdan blogin ulkoasua enemmän kuin kirjoittelen postauksia. Pyrin tekemään siihen muutoksen, mutta itseäni ärsyttää tehdä kuvattomia postauksia.
Matin kanssa kaikki sujuu normaalisti, vauhtia tuntuu riittävän ja olen lisännyt 15-20minuuttia lisää ratsastukseen. Olen myös ratsastanut paljon radalla(maastossa), josta poika on näyttänyt tykkäävän, sillä annan sen siellä mennä vähän lujempaa kuin normaalisti. Ei kuitenkaan aivan holtittomasti siellä juosta, vaan maastossakin pyrin välissä ratsastamaan rauhassa, sekä hakemaan jonkunlaista peräänantoa. Suorilla pätkillä se on lievästi hankalampaa, kuin kurveissa.

Edellisviikolla menin pe-la maastossa ratsastaen Matin hikeen ja sunnuntaina valmennus. Liiankin moni asia on sieltä selästä kiinni, mutta tekemällä ja kertaamalla oppii. Ollaan nyt menty valmennuksissa se puolituntia, ilman laukkaa, mutta nyt sitten tehtiin päätös, että siirrytään kokonaiseen tuntiin. Itse olen ollut yleensä aivan puhki jo tuon puolentunnin jälkeen, mutta kuntohan tässä itsellänikin kasvaa.

Tänään tiistaina menin taas juoksentelemaan maastoon ja itsekkin nautin siellä menosta enemmän. On ihanaa nähdä, miten hevonen juoksee pärskien ja rentona kuunnellen ratsastajaan. Lisäksi, siellä ei tarvitse miettiä, koska pojalla menee hermot. Ratsastelin 45 minuuttia ja kilometrejä kertyi 5,5km. Aika menee todella nopeasti, vaikka ratsastaessa ei sitä huomaa. Välillä tuli tosi hyviä pätkiä ja pienet onnistumiset jaksavat tsempata aina seuraavaan kertaan saakka. Itse en halua kuitenkaan, että ratsastus olisi liian vakavaa. Tykkään välillä mennä rennosti, mutta joinakin päivänä pidän siitä kun saa antaa kaikkensa selässä. Tykkään valmentautua, mutta Matti ei ole ihanne hevonen siihen.
Haluaisin enemmän hypätä, kokea läheltä piti tilanteita ja saada adrealiinin virtaamaan.
En nyt todellakaan sano, että Matin kanssa olisi tylsää. Pidän haasteista sen kanssa.

Sunnuntaina on jälleen valmennus ja jos ilmat suosivat, otan kameran mukaan :)

Kuva lähes vuoden vanha

Koulukiemuroihin kyllästytty

Hejsan!
Tässä on taas hetki vierähtänyt, eikä mitään kummallista ole sattunut. Välillä ratsastus on pakkopullaa, kun Matin kanssa ei ole sujunut. Tänään kuitenkin näkyi taas valoa tunnelin päässä. Poika on luultavammin kyllästynyt vain pyörimään kentällä, joten pientä vaihtelua on Matille luvassa.

Uusi vuosi, uudet unelmat

En olekkaan kirjoitellut tänä vuonna vielä ollenkaan, johtuen luultavammin motivaation. Tänään oli poikkeuksellisesti valmennus lauantaina ja pakkasta oli se -10, joka ei kuitenkaan tuntunut kylmältä.
Ollaan Matin kanssa vieläkin menty ainoastaan se 30minuuttia valmennuksissa, mutta aletaan kuitenkin hiljattain palaamaan kokonaiseen tuntiin. Matin kolmipalakuolaimet vaihtuivat suoraan kuolaimeen.

Alku tunnissa tehtiin käynnissä askeleen lyhennyksiä ja muutaman kerran Matti nosti pään pilviin, kun yritin lyhentää askelta. Homma alkoi kuitenkin sujua paremmin ja lähdimme ravissa tekemään loivaa kiemurauraa. Alussa en saanut Mattia taipumaan kunnolla ja keskellä oleva asetus jäi yleensä olemattomaksi ja välillä taipui aivan liikaa. Saimme kuitenkin tätä asiaa hiottua niin, että muutaman kerran olin todella tyytyväinen. En ole itse vielä oppinut pehmeää kättä, totuinhan menemään 3 vuotta kolmipaloilla. Välillä huomaan, että lähes tulkoon roikuin ohjissa, jolloin Mattikin toimii luonnollisesti huonommin. Sitten kun rentoutan kädet, Mattikin rentoutuu.

Pidimme tehtävän jälkeen kävelytauon, jossa rauhoittelin Mattia puhumisella ja rapsuttamisella. Onnistuneen tehtävän johdosta sai se myös kehuja, vaikka olin sitä aina kehunut kun sen tarve oli. Matin kanssa on minulle kehuminen tullut tärkeäksi. En ole ikinä ratsastanut Matilla niin, ettenkö olisi sitä kehunut. Kehun sitä, jos auto ohittaa meidät ja Matti ei välitä siitä. Kehun sitä heti, jos se asettuu oikein. Joko sanon äänellä "hyvä poika" tms, tai sitten ihan vain taputan ja samalla myötään. Olen huomannut, että Mattikin pitää työnteosta enemmän, kun tietää tehneensä oikein kehujen ansiosta.

Kävelimme suunnilleen 5minuuttia, jonka jälkeen tehtävänä oli kolmikaarinen kiemuraura harjoitusravissa. Kiemurauran suorissa kohdissa tehtiin pysähdys. tehtävä alkoi heti sujumaan aika mallikkaasti, mutta pysähdyksissä oli ongelmia. En saanut alkuun sitä suoraksi pysähtymisessä. Asettuminen ja rauhallisuus oli hyvässä hallinnassa, joten pysähtyminen oli pääasiassa. Valmentajan ansiosta pari kertaa pysähtyminen onnistui. Harjoitusravissa muistan paremmin kädellä myötäämisen ja rentouttamisen, mutta täytyy sitä kuitenkin vieläkin harjoitella.

Puolituntia kului todella nopeasti ja olin todella tyytyväinen tuntiin. Matti kuitenkin näytti parhaat puolensa loppuraveissa. Se oli todella rentoa ja pystyin helposti ratsastamaan pitkillä ohjilla. Itse nautin suunnattomasti, kun ravasin loppuraveja ja se piristi vielä enemmän. Tuntuu, että ollaan kehitytty Matin kanssa todella paljon ja kova hinku olisi jo koulukisoihin!

Matti on muuten ollut minulla nyt yli 4 vuotta, enkä voi ymmärtää, että aika on mennyt niin nopeasti. Kirjoittelen taas, kun on sen aika :--)