Vihdoinkin, 6 viikon jälkeen pääsin takaisin Matin selkään! Eli siis eilen mentiin tallille ihan vain koittaan, miten Matti kävelee ratsastajan kanssa ja nähtiin astuuko normaalisti. Oli aivan valtavan ihanaa päästä tuttuun ja turvalliseen selkään. Ikävä kyllä, selkään tuntui kuinka lihaksia oli lähtenyt ja kyllähän sen Matista näkee. En kävellyt kauaa Matilla, mutta näki kyllä, että poika oli rento ja nautti olostaan. Onhan se varmastikkin ihanaa, kun saa rauhassa palata arkeen ja kävellä rauhallisesti tietä pitkin pitkillä ohjilla ilman huolen häivää. Kävelyä on tiedossa ainakin viikko, joten blogi elää vähän aikaa hiljaisesti, sillä ketään tuskin hirveästi kiinnosta kun kerron kuinka kävelin Matilla. Kävimme myös tänään kävelemässä kentällä n.20min ja Matti ei ollut moksiskaan kun vieressä laukkaili hevonen. Se oli oma rento itsensä.
Tänä aikana kun en voinut Matilla ratsastaa, en kuitenkaan kyllästynyt tallilla pyörimiseen. Matti osasi aina piristää pahaa päivää. Yhden kerran kun tulin tallille ja aloin juttelemaan Matille, se hörisi takaisin. Olen tehnyt luottamustehtäviä ja juoksuttanut, joka on mielestäni yhdistänyt minua ja Mattia. Ratsastuskoulussa ajattelin aina vaan ratsastamista. Halusin aina vaan hypätä ja laukata, jossakin vaiheessa aloin pitää käyntiäkin mielenkiintoisena. Pahoina päivinä halusinkin vain kävellä Matilla. Kaipaan tietenkin valmennuksiin, mutta tärkeintä on kuitenkin nyt ottaa rauhallisesti, niin että poika tulee kuntoon. Palaillaan sitten taas valmennuksiin, kun on sen aika. :--)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti