Super viikonloppu!

Elikkäs Matilla oli nyt kunnon tehoviikonloppu! Perjantaina menin siirtymisiä, kun Matin kanssa ongelmana on ollut se, että aina käyntiin siirtyessä kiskastaan ohjat ratsastajalta pois. Aika hyvin poika tajusi pian jutun idean ja siirtymiset onnistu huippuhyvin! En ole kyllä itsekkää siellä selässä vaan matkustellut, vaan mennyt harjoitusravia ja koittanut hioa niitä omia ongelmia. Koulukisoihin syksyllä ehkä ollaan menossa, joten seuraavat asiat täytyisi saada kuntoon; ryhti,katse ja kädet. Jotenki aina oon siellä selässä kyttyrässä ja tsiigailen muurahaisia(sunnuntaina sieltä kyllä löytyi etanoita). Ja kädet mulla on aina sylissä tai sitten jossain metrin kaukana toisistaan. 

Ja lauantaina meillä oli kavereiden kanssa pieni tallikiertue! Ajettiin eka ylöjärvelle,sieltä taivalkuntaan ja vielä pirkkalaan, huhhuh. Kyllä oli selkä kipee ja voin luvata ettei enää ikinä samanlaista kiertuetta! Vaikka kaikissa talleissa oli kivaa ja menihän siinä 7h kun hengailtiin eri talleilla. 

Ensimmäinen talli oli siis Ylöjärvellä, jossa kaverini Neea ja Tina ratsasti Talsi ponilla. Ite jätin väliin, sillä kuvasin ja olin jo vähän aikaa sitten kokeillut Talsia. Kunnon opetus mestari! 

Tämä kuva siis silloin kun ratsastin Talsilla

Lähimme ylöjärveltä Matin luokse, jossa me kaikki ratsastimme Masalla.

Matti oli ihan super hyvä, yllätyin oikein itsekkin! Ite ns.verkkasin Matin, et menin ravit molempiin suuntii ja yritin hakea Matille muotoa ja ite istuskelin harjoitusravissa. Kuvissa taas näkyy virheet mitkä pitää korjata.

 

Oman ratsastukseni jälkeen selkään hyppäsi Neea ja yllätyin todella, kuinka nätisi Matti meni. Kröhöm, unohtaen alkuksi pienet pikku rodeonsa... Neea asetteli Mattia, ja sitä pitääkin reenata. Kaippa Masa pari kertaa asettuikin :D. En ollut ikinä nähnyt kenenkään ikäiseni menevän Matilla niin nätisti ravia ja en kyllä olisi uskonut, että Matti on ex-ravuri, jos en sitä tuntisi. Neea kyllä toivottavasti tulee vielä Mattia ratsastaan, ei ainakaan minua haittaisi. Ja nyt kun he tutustuivat, niin ensikerralla Matti saattaa loistaa vielä enemmän! 

Viimeisenä selkään meni sitten Tina, joka käveli Matilla(koska sai Matin käveleen rauhallisesti) ja ravaili hieman. Tavallaan Tina meni siis loppuravit. Laukkaa ei kokeiltu tänään, sillä poju oli aivan hiestä märkä kunnon reeneistä. Tai itseasiassa koko viikonloppu oli laukkaamaton.

Lopuksi ajoimme Pirkkalaan ratsastamaan ravureita, minä ja neea menimme suokeilla ja Tina hyppäsi lv selkään, jolla oli ratsastettu ennen sitä kerran! Ukkonen alkoi jytistä loppuvaiheessa ja sadekki iski. Ja meni kipitettiin äkkiä talliin! Oli kyllä mukavaa kävellä vaan ja jutella hyvässä porukassa. Tämän reissumme jälkeen suuntasimme Pirkkalan abc:lle syömään ja valittelemaan selästämme! Oli muuten viimeinen kerta kun menin mönkkärin kyytii, jota Neea ajaa. No vitsi vitsi! :D

 Hirveen lujaa mentii :D

Kattokaa millainen suloisuus tallille on ilmestynyt! Aivan syötävän suloinen!

Mutta tää oli tässä, kirjoittelen taas tässä tällä viikolla. :--)

Heippa hei! Uusi banneri saattaa myös ilmestyä ;)

Pari asiaa selväks

En oo kirjoittanut piiitkään aikaan, johtuen motivaatiosta. Oon saanut paljon paskaa niskaan, kun oon tätä blogia mainostanut. Se on pistänyt vähän miettimään.
Osa puhe on asiallista, on tullut valituksia kentän kunnosta, omasta ratsastuksesta yms, ja haluankin tehä pari asiaa selväksi.

»Kentän pohja on liian pehmeä

-Totta, se on liian upottava, . Tallille on hankittu mönkijä, jolla sitä päästään lanailemaan. Ja en minäkää sielä kentällä aina ratsasta.

»En osaa ratsastaa hevosellani

-Kerron blogissa avoimesti virheistäni. On huomauteltu ja haukuttu, että pidän aina liian kireitä ohjia ja että hevoseni suu on aina auki. Hevoseni lonksuttaa suutaan silloin kun hakee päätään alas ja mielestäni ohjani eivät ole kireällä. Kuvat eivät kerro koko totuutta. Ymmärrän kyllä, että täällä on kuvia missä Matti on reilusta alle luotiviivan, mutta oletteko itse ratsastaneet projekti ex-ravurilla? Matti ite hakeutuu välillä niin alas ja joudun nostamaan sen sieltä ylös. Tätä ns.oikeaa muotoa on hiottu kauan ja tullaan myös hiomaan. Sain Matin nuorena, tiedän. Kehityn sen kanssa koko ajan.

Jos on jotain kysyttävää, niin kysykää! Huomenna ois tarkoitus käydä kolmella eri tallilla, HUHHUH, mitenköhän jaksan :D Eli siis viikonloppuna tulossa postaus, joten nähtäillää!

Mutavallit hyökkää

Heippa lukijat! Ajattelin tänään sit mennä tallille kuvaajan kanssa, joten saatte myös kuvia nähdä ;)

Päivä alkoi vallan loistavasti kun Matin kaa oli kova taisto että kumpi tulee vastaan. Mun pissisheppani siis tosiaan inhoaa mutaa, se ei voi sietää sitä, joten silloin se ei voi myöskään tulla vastaan. Siellä se möllötti pienellä paskakukkulalla, joka oli ainoa kuiva kohta tarhassa. Mutta kyl mä sit voitin kilpailun ja Maza tuli portille.

Noh, alkukävelyt meni hyvin, niinkuin aina. Tosin pientä innokkuutta ja keskittymisen puutetta oli ilmassa. Matti on tullut niin kuntoon, että alkaa pitää kohta itseään gigolona. Loppujen lopuksi päätinkin ravata, ettei turhaan itseänsä stressaa. Kyllähän se aluksi nätisti käveli ja ravasi siinä uralla...

Mutta sitten tultiin taas siihen ainiaaseen ongelmaan; Matti ei voi kävellä rauhallisesti ravin jälkeen,se haluisin vaan ravata ja ravata. Koitin rauhoitella Mattia, puhua sille, mutta ei vaan auttanut.Tätä on jatkunut jo kauan, enkä oikeen tiedä mikä auttaisi. Oisko kellään mitään vinkkejä tähän ongelmaan? En kuitenkaa halunnut luovuttaa, vaan menin sitten vielä ravia, mutta tuntui että kun annoin pohjetta, niin Matti lähti ku katapultti eteenpäin ja hyppäsi pari kertaa pystyyn(ei tosin korkelle), mutta on se silti inhottavaa, kun tietää itse tehneensä virheitä ratsastuksessa.

Ja sen jälkeen kun Matti on vetänyt herneen nenään, sitä on lähes mahdoton rauhoittaa. Ja loppujen lopuksi munkin on vaikee pitää hermot kurissa, ja multa unohtuu se miten pitää ratsastaa. Mun pitäis vaan rauhottua ja ratsastaa määrätietoisesti. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Parhaiten ratsastan silloin kun olen valmentajan silmän alla, silloin ei keskittymiseni herpaannu. Kuitenkin väen vängellä ratsastin loppuun, mutta ei siitä tullut mitään. Heti kun lähdin kentältä pois, niin Matti rauhottuin. En tiedä jännitänkö sitten itse aina kentällä, vai tietääkö Matti että kentällä joutuu tekemään jotain. Saitte varmaan käsityksen etten ollenkaan pärjää Matin kanssa. Mutta voin huomauttaa että Maza osaa mennä myös todella hyvin. Nyt on menossa Matin kaa sellanen jakso, että junnataan paikoillaan.

Niin ja tässä vähän kuvia miltä Matti näyttää kun kuumenee. Ja tiedän että Matti on reilusti yli luotiviivan, mutta se itse hakee niin alas!

Mutta vaikka tälläisia huonoja hetkiä löytyy, niin Matti on silti komee poika, joka oppii vielä paljon lisää ♥

Ihanin kevät terkuin Henna ja Maza (:

It's only love

En vieläkään tajua miten tähän pisteeseen on tultu? Miksi sain hevosen?

Monet sanovat, että he löysivät unelmiensa hevosen, mutta minä sanon etten todellakaan tajua miten Matti tuli minulle. Onko se oikein että muut valittavat kun hevonen hyppää vain metriä eikä suoriudu he:b koululiikkeistä?

Haluaisin tietää mitä ihmiset näkevät hevosessaan, kenties tulevaisuuden estetähden tai loistokkaan kouluhevosen.

Itsekkin haaveilen, että loistaisin esteradoilla, se on intohimoni.

Mutta intohimoni välissä on ongelma. Se on Matti, yksi tärkeimpiä asioita elämässäni. Minä en valita, että hevoseni ei hyppää metriä, en valita ettei se osaa koululiikkeitä. En nää hevostani isoilla esteradoilla. Nään hevoseni rasittavana, rakkaana lämppärinä, joka kieriskelee mudassa ja tulee tyytyväisenä portille vastaan. Tiedän, että ihmiset rakastavat lemmikkejään, mutta kun he alkavat puhua että menipäs huonosti noi metrin estekisat, tunnen alemmuutta. Miksei minulla ole hienoa hevosta? Miksen vain myy Mattia? En halua. Välissämme on vahva side, jota en halua menettää. En halua elää sitä päivää kun Matti elää viimeisiä sekuntejaan. Tiedän ettei Matti ole mikään ratsu, kovin moni ei varmaan haluaisi Matin kaltaista hevosta. Mutta mitä sillä on väliä. Matti onkin mun hevonen.

Myönnän sen että meinasin itkeä kun tajusin että Matti on minun omani. Taisin olla silloin vasta 12-vuotias. Ihmettelette varmaan miksi 12 vuotiaalle annetaan ratsuprojekti? Ihmettelen itsekkin,mutta kun kuulin että Matti olisi mennyt muuten teuraaksi, en kadu että otin Matin itselleni. En vain silloin vielä ymmärtänyt tätä kaikkea, enkä taidan vieläkään ymmärtää. Muistan ensimmäisen ratsastuskerran, kuinka jännittynyt olinkaan. Mutta Matti käveli rauhallisesti. Muistan kun Matti ensimmäistä kertaa hirnui minulle, kuinka se juoksi portille vastaan. Muistan kun se karkasi minulta ja juoksi syömään ruohoa.

Ei Matti ole unelma ratsastaa, se on kauhea hulivili, mutta mitä muuta ex-ravurilta voi odottaa?

Aloituspostaus on nyt vähän tällainen. ;>

//Henna and The Maza boy