lauantai 21. huhtikuuta 2012

It's only love

En vieläkään tajua miten tähän pisteeseen on tultu? Miksi sain hevosen?
Monet sanovat, että he löysivät unelmiensa hevosen, mutta minä sanon etten todellakaan tajua miten Matti tuli minulle. Onko se oikein että muut valittavat kun hevonen hyppää vain metriä eikä suoriudu he:b koululiikkeistä?
Haluaisin tietää mitä ihmiset näkevät hevosessaan, kenties tulevaisuuden estetähden tai loistokkaan kouluhevosen.

Itsekkin haaveilen, että loistaisin esteradoilla, se on intohimoni.
Mutta intohimoni välissä on ongelma. Se on Matti, yksi tärkeimpiä asioita elämässäni. Minä en valita, että hevoseni ei hyppää metriä, en valita ettei se osaa koululiikkeitä. En nää hevostani isoilla esteradoilla. Nään hevoseni rasittavana, rakkaana lämppärinä, joka kieriskelee mudassa ja tulee tyytyväisenä portille vastaan. Tiedän, että ihmiset rakastavat lemmikkejään, mutta kun he alkavat puhua että menipäs huonosti noi metrin estekisat, tunnen alemmuutta. Miksei minulla ole hienoa hevosta? Miksen vain myy Mattia? En halua. Välissämme on vahva side, jota en halua menettää. En halua elää sitä päivää kun Matti elää viimeisiä sekuntejaan. Tiedän ettei Matti ole mikään ratsu, kovin moni ei varmaan haluaisi Matin kaltaista hevosta. Mutta mitä sillä on väliä. Matti onkin mun hevonen.



Myönnän sen että meinasin itkeä kun tajusin että Matti on minun omani. Taisin olla silloin vasta 12-vuotias. Ihmettelette varmaan miksi 12 vuotiaalle annetaan ratsuprojekti? Ihmettelen itsekkin,mutta kun kuulin että Matti olisi mennyt muuten teuraaksi, en kadu että otin Matin itselleni. En vain silloin vielä ymmärtänyt tätä kaikkea, enkä taidan vieläkään ymmärtää. Muistan ensimmäisen ratsastuskerran, kuinka jännittynyt olinkaan. Mutta Matti käveli rauhallisesti. Muistan kun Matti ensimmäistä kertaa hirnui minulle, kuinka se juoksi portille vastaan. Muistan kun se karkasi minulta ja juoksi syömään ruohoa.

Ei Matti ole unelma ratsastaa, se on kauhea hulivili, mutta mitä muuta ex-ravurilta voi odottaa?
Aloituspostaus on nyt vähän tällainen. ;>

//Henna and The Maza boy

4 kommenttia:

  1. Itsellä vähän sama tilanne ylläpito hevosen kanssa.. Kyllä se kärsivällisyys ja rauhallisuus tuottaa hedelmää aikanaan..

    Paljon voimia reenailuun :)
    Hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
  2. Vaikka en nyt omistakaan omaa hevosta, mutta sanon vain, että voin ymmärtää sinua, jos moititaan, että meni huonosti tuo metrin estekisat, mutta siitä kun vain jaksaa harjoitella niin voi tulla vielä hyvää jälkeä! :) kannustan treenailemaan ja toivotan paljon onnea ja komea hepo kyllä on!

    VastaaPoista
  3. Onnea teille! Itse henkilökohtaisesti ostaisia ravuria, vaikka projekteista pidänkin! Varmasti ex-ravurin kanssa ero ja kehitys on voimakkaampaa ja palkitsevaa. :) vaikka en hevosta tunnekaan pakko mainita ekaan kuvaan että suosittelisin ratsastamaan pois kuolaimen takaa ettei opi liikkumaan tyhjänä! Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogianne :)

    VastaaPoista
  4. Onnea teille! Itse henkilökohtaisesti ostaisia ravuria, vaikka projekteista pidänkin! Varmasti ex-ravurin kanssa ero ja kehitys on voimakkaampaa ja palkitsevaa. :) vaikka en hevosta tunnekaan pakko mainita ekaan kuvaan että suosittelisin ratsastamaan pois kuolaimen takaa ettei opi liikkumaan tyhjänä! Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogianne :)

    VastaaPoista